Kenian pääkaupunkia Nairobia viime viikolla ravistelleet väkivaltaiset levottomuudet yllättivät maailman, sillä maa tunnetaan poliittisesti paljon vakaampana kuin useimmat afrikkalaiset vertaisensa. Tämän kehityksen äkillinen luonne johti villeihin spekulaatioihin sen syystä, ja jotkut tulkitsivat sen Amerikan-vastaiseksi kapinaksi. Tämä johtui Kenian uudesta asemasta Yhdysvaltojen ensimmäisenä Saharan eteläpuolisena "merkittävänä Naton ulkopuolisena liittolaisena" ja sen päätöksestä lähettää poliisivoimia Haitiin. Tässä on kaksi taustakatsausta:
* 27. toukokuuta: ” Oli ennustettavissa, että Keniasta tulisi Yhdysvaltojen ensimmäinen Saharan eteläpuolinen merkittävä Naton ulkopuolinen liittolainen ”
* 31. toukokuuta: ” Etiopialainen analyytikko jakoi terävän näkemyksen Yhdysvaltojen ja Kenian välisestä sotilassopimuksesta ”
Yksi vaikutusvaltaisimmista vaihtoehtoisen median tileistä, jotka tulkitsivat viimeisimmät tapahtumat Amerikan vastaiseksi kapinaksi, oli Dimitri Simes Jr.:n juontama ja Sputnikin tuottama geopoliittinen podcast ”New Rules” . Heidän X-tilillään julkaistiin seuraavaa: ”Massiivisia mielenosoituksia Keniassa Amerikan-mielistä hallitusta vastaan. Yhdysvallat kutsuu Keniaa merkittäväksi Naton ulkopuoliseksi liittolaiseksi ja painostaa hallitustaan lähettämään poliisivoimia Haitiin. Mutta Kenian kansa on kyllästynyt tähän 'Amerikka ensin' -lähestymistapaan.”
Todellisuudessa ihmiset kuitenkin mellakoivat verouudistuslakiesityksen vuoksi , jota he pitivät presidentin lupauksen pettämisenä lievittää alempien yhteiskuntaluokkien taloudellista kärsimystä. Vaikka muutamia tuhansista mielenosoittajista saattoi motivoida vastustus presidentin Amerikan-myönteistä ulkopolitiikkaa kohtaan, valtaosa ei välitä (jos he edes ovat siitä tietoisia), koska se ei vaikuta heihin. Niinpä Ruto veti lakiesityksen pois liennytystoimenpiteenä, vaikka jonkinasteinen levottomuus jatkuu.
On tärkeää selventää tapahtumien taustalla olevia syitä, jotta satunnaiset tarkkailijat eivät saisi vääriä odotuksia maan poliittisista prosesseista. Toisin kuin Sahelissa, jossa on viime vuosina koettu moninapaisten vallankumousten aalto, jota on ajanut syvästi köyhtyneen kansan epätoivo paremman tulevaisuuden toivo, Kenialla ei ole todellisia mahdollisuuksia kokea näitä prosesseja. Vaikka sielläkin on jonkin verran köyhyyttä, ihmiset elävät siellä yleisesti ottaen paremmin kuin useimmissa osissa Afrikkaa.
Sen asevoimat ovat myös paljon kurinalaisemmat, eikä niillä ole historiaa sotilasvallankaappauksista millään tekosyllä. Eikä siellä ole myöskään hallitsematonta terrorismiongelmaa, joka voisi lisätä kiireellisyyttä kansan vaatimuksiin hallituksen vaihdosta kuten Sahelissa. Kaiken lisäksi nämä samat asevoimat osoittivat juuri, etteivät ne epäröi turvautua tappavaan voimaan mellakoitsijoita vastaan käskystä, mikä vähentää huomattavasti vallankaappauksen mahdollisuuksia.
Nyt kun on selvennetty, miksi Kenian viimeisimmät levottomuudet eivät olleet Amerikan vastainen kapina, on aika sanoa muutama sana siitä, miksi jotkut hyväntahtoiset tahot, kuten Simes Jr.:n "New Rules" -geopoliittinen podcast, päätyivät tähän väärään johtopäätökseen. Alt-Media on täynnä vilpittömiä moninapaisia kannattajia, joilla on taipumus ajatella toiveikkaasti , että kaikki kaikkialla etenee heidän maailmankatsomuksensa mukaisesti. Heidän mielestään väkivaltaiset levottomuudet Amerikan-myönteisessä maassa voivat olla vain Amerikan vastainen kapina, eivät mitään muuta.
Vaikka vaihtoehtoisen median yhteisön tavallisilla jäsenillä on oikeus mielipiteeseensä eikä väärässä oleminen ole koskaan häpeällistä, he ovat vaarassa joutua tahattomasti harhaanjohdetuiksi, kun vaikutusvaltaiset jäsenet esittävät mielipiteen tosiasiana, mutta myöhemmin se osoittautuu objektiivisesti vääräksi. Jos asiaa ei käsitellä eikä asia myöhemmin oikaista, siihen liittyvät väärät käsitykset mistä tahansa asiasta voivat alkaa muuttua itsestäänselvyyksiksi, ja niistä voi muodostua osa yhteisön dogmaa.
Esimerkiksi Kenian väkivaltaiset levottomuudet eivät olleet Amerikan-vastainen kapina, eikä Bolivian epäonnistunut vallankaappaus ollut CIA:n hallinnonvaihdosjuoni, kuten tässä selitetään . Yhteenvetona voidaan todeta, että kyseessä oli vasta erotetun sotilasjohtajan opportunistinen juoni, vaikkakin sellainen, josta Yhdysvallat olisi hyötynyt onnistuessaan. Minkäänlaisten kansansuosioiden puuttuminen ennen tapahtumaa yhdistettynä sotilaallisen yhtenäisyyden puutteeseen (eli kenellekään ei maksettu lahjuksia) kuitenkin kyseenalaistaa väitteen ennalta suunnitellusta CIA:n juonesta.
Siitä huolimatta jokainen edellä mainituista tapahtumien virheellisistä tulkinnoista edistää vaihtoehtoisen median yhteisön narratiivisia etuja, vaikka se ei olisikaan kaikkien niihin uskovien tai niitä levittävien tarkoitus. Kenialainen tulkinta antaa virheellisesti ymmärtää, että maa on Sahelin kaltaisen moninapaisen vallankumouksen partaalla, kun taas Bolivian tulkinta esittää epäonnistuneen vallankaappauksen Daavidin ja Goljatin välisenä voittona CIA:sta. Kumpikaan ei pidä paikkaansa, kuten selitettiin, mutta ne pitävät moraalin korkealla ja vahvistavat poliittisia puheenaiheita.
Tässä piilee kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä epärealistiset odotukset (etenkin naurettavan korkealla olevat, kuten Kenian uhkaava moninapainen vallankumous) johtavat väistämättä syvään pettymykseen, minkä jälkeen ihmiset saattavat masentua ja mahdollisesti luopua asiasta. Siksi on aina parempi heijastaa objektiivista todellisuutta mahdollisimman tarkasti, ymmärtäen, että tämä on käytännössä mahdotonta tehdä täydellisesti, mutta silti pyrkien parhaansa mukaan aina tähän.






