Itäisen Välimeren geopolitiikka monimutkaistuu

Itäisen Välimeren vakautta ei voida enää pitää itsestäänselvyytenä kolmen viimeaikaisen tapahtuman seurauksena: 1) Turkin ja Israelin kasvava kilpailu Assadin jälkeisessä Syyriassa; 2) Israelin raportoidut suunnitelmat perustaa nopean toiminnan joukot Kyproksen ja Kreikan kanssa; ja 3) Turkin liittolaisen Pakistanin uudet sotilaalliset suhteet Itä-Libyan kenraali Khalifa Haftarin kanssa. Edellä mainitut ovat kehittymässä Israelin suunnitelmien keskellä vedenalaisesta EastMed-kaasuputkesta Kreikkaan ja Turkin meripresentaatioiden myötä , jotka leikkaavat suoraan putken reittiä.

Ilmoitetut nopean toiminnan joukot voitaisiin näin ollen koota puolustamaan Itä-Välimeri-aluetta, jos sen rakentaminen aloitettaisiin, kun taas Pakistan saattaisi perustaa sotilaallisen läsnäolon Itä-Libyaan kouluttamalla Haftarin joukkoja täydentämään Turkin joukkoja Länsi-Libyassa ja auttamaan Ankaraa torjumaan tätä. Asiasta tietämättömien tarkkailijoiden tulisi lukea tämä artikkeli saadaksesi lisätietoja aiemmin vihollisina olleiden Turkin ja Haftarin lähentymisestä, mikä edistää ensin mainitun edellä mainittuja merivaatimuksia.

Turkin ja Pakistanin yhteistyö (TPT) ei välttämättä ole suorassa yhteenotossa Israelin kanssa Itä-Välimeren alueen suhteen, ainakaan aluksi, koska on paljon todennäköisempää, että Turkki aluksi painostaisi sitä Syyriassa, kun taas Pakistan lietsoisi levottomuuksia Israelin puolesta merellä (kenties dronejen avulla) mahdollisen sotilaallisen läsnäolonsa avulla Itä-Libyassa. Tarkoituksena olisi pitää jännitteet hallittavissa ja "uskottavasti kiistämiskelpoisina". Tämä olisi kuitenkin vaikeaa, jos he kohdistaisivat iskut Nato-maa Kreikkaan, mikä voisi kostautua kostoisesti kokoamalla blokin ympärilleen.

Tästä syystä TPT todennäköisesti käyttäisi ensimmäisessä vaiheessa matalan tason ja "uskottavasti kiistättäviä" hybridiprovokaatioita Israelia vastaan, vaikka Israelin odotetaankin huomauttavan tästä, jos niin tapahtuu. Ei ole mahdollista ennustaa tarkasti, mitä tästä seuraisi, mutta se riittää ennustamaan, että Israel ei todennäköisesti perääntyisi, koska se tekee niin harvoin sotilaallisen paineen alla . Perinteinen eskaloituminen saattaisi siis olla mahdollinen ja se voisi puolestaan ​​sytyttää koko alueen liekkeihin, jos tilanne riistäytyy käsistä.

Turkin intressi ottaa Pakistan mukaan tähän kiistaan ​​ei olisi vain hajauttaa vastuuta mahdollisesta merioikeuksiinsa liittyvästä eskaloitumisesta, vaan saada ainoan muslimilaisen ydinasevallan tuki estääkseen Israelia reagoimasta tavalla, joka vaarantaisi sodan maiden välillä. Pakistan puolestaan ​​​​luultavasti mielellään kalistelisi Israelia vastaan, koska se toimisi hyvin kotimaassa, mutta se ymmärrettävästi ei haluaisi Israelin pakottavan kättään käymään tavanomaista sotaa tai perääntyvän.

Mikä tahansa vakava eskaloituminen TPT:n ja Israelin välillä johtaisi varmasti Yhdysvaltojen diplomaattiseen väliintuloon, koska kaikki kolme ovat sen läheisiä kumppaneita. On kuitenkin epäselvää, kumpaa puolta Yhdysvallat tukisi. Vaikka Israel on yksi sen erityisimmistä kumppaneista, EastMed-kaasuputki voisi haastaa Yhdysvaltojen uuden energiahegemonian EU:hun nähden, joten voidaan väittää, että se saattaisi mieluummin pakottaa kompromissin, jossa Israel toimittaa kaasua Turkille aivan kuten se on valmistautumassa toimittamaan Egyptille.

Jos Syyria liittyy Abrahamin sopimuksiin, sen alueen poikki voitaisiin rakentaa kaasuputki Israelista Turkkiin, ja myös Libanon voisi olla mukana, jos sekin allekirjoittaa sopimukset. Vaikka näin ei tapahtuisikaan, vedenalainen kaasuputki voisi yhdistää Israelin offshore-kaasukentät Turkkiin, mikä vahvistaisi niiden monimutkaista keskinäistä riippuvuutta ja vähentäisi konfliktiriskiä. Tämä olisi Yhdysvaltojen näkökulmasta paras mahdollinen skenaario Turkin ja Israelin välisten jännitteiden ratkaisemiseksi itäisellä Välimerellä.

Samankaltaisia

spot_img
-Mainos- spot_img
Löydät meidät Youtubesta!spot_img

Uusin

- Suositus -spot_img
- Suositus -spot_img
- Suositus -